FIFO-varastonarvostus tilinpäätöksessä – näin teet sen oikein

Jokaisen yrityksen, jolla on fyysinen tavaravarasto, on arvostettava se tilinpäätöksessä – ja jos teet sen väärin, seurauksena voi olla liikaa maksettua veroa tai ongelmia tilintarkastuksessa. FIFO-menetelmä (”first in, first out”) on Kirjanpitolain ja Kirjanpitolautakunnan (KILA) suosittelema vakiomenetelmä. Tässä oppaassa käymme läpi vaihe vaiheelta, miten lasket varastosi arvon oikein, mitkä säännöt ovat voimassa ja miten vältät yleiset virheet.

Mikä on FIFO-menetelmä?

FIFO tarkoittaa ”First In, First Out” eli ensiksi sisään tulleet tavarat oletetaan myydyiksi ensimmäisinä. Varastoon tilinpäätöspäivänä jääneet tavarat arvostetaan siis viimeisimpien ostojen hinnoilla.

Menetelmä on Kirjanpitolain (KPL 5:6 §) mukainen ja Kirjanpitolautakunnan (KILA) suosittelema vakiokäytäntö. Ainoa poikkeus on, että painotettua keskihintaa saa käyttää, mikäli tulos vastaa lähes FIFO-menetelmän antamaa tulosta. Myös verotuksessa (EVL 14 §) vaihto-omaisuus arvostetaan FIFO-periaatteen mukaisesti.

Milloin varastonarvostus on tehtävä?

Jos yritykselläsi on fyysinen tavaravarasto, olet velvollinen arvostamaan sen jokaisen tilikauden päättyessä (tilinpäätös). Tämä koskee kaikkia yritysmuotoja – osakeyhtiöitä, toiminiemiä, henkilöyhtiöitä ja osuuskuntia.

Varastonarvostus on osa tilinpäätöstä ja vaikuttaa suoraan:

• Tulokseen – suurempi varaston arvo = suurempi voitto (ja suurempi vero)
• Taseeseen – varasto on vaihto-omaisuutta
• Verotukseen – Verohallinto tarkistaa, että arvostus noudattaa sääntöjä

Kaksi sääntöä, jotka sinun on tunnettava

Suomalainen varastonarvostus perustuu kahteen yhteistoimivaan periaatteeseen. Kun ymmärrät nämä, loppu on helppoa.

1. FIFO – oikean hankintamenon valinta

FIFO määrittää minkä ostohinnan käytät varaston arvostamisessa. Koska hinnat vaihtelevat vuoden aikana, tarvitset menetelmän, jolla määritet jäljellä olevien tavaroiden hinnat. FIFO sanoo: jäljellä olevat ovat ne, jotka ostit viimeisenä.

2. Alimman arvon periaate

Kun sinulla on FIFO-arvo (hankintameno), vertaat sitä todennäköiseen myyntihintaan (mikä on todennäköinen hinta, jolla voit myydä tavaran, vähennettynä myyntikuluilla). Taseeseen merkitään alempi näistä kahdesta arvosta. Tämä estää varaston kirjaamisen yliarvoon. Periaate perustuu Kirjanpitolain 5:6 §:ään ja sitä sovelletaan sekä kirjanpidossa että verotuksessa.

FIFO vaihe vaiheelta: näin teet laskelman

Käymme läpi koko prosessin inventoinnista tilinpäätösliitteeseen.

1. Tee fyysinen inventointi Laske kaikki tavarat varastossa tilinpäätöspäivänä. Dokumentoi tuote, määrä ja kunto.
2. Kerää ostolaskut Ota esiin kaikki ostohinnat tilikauden ajalta, järjestettynä aikajärjestykseen tuoteryhmittäin.
3. Laske FIFO-arvo tuotteittain Aloita viimeisimmästä ostosta ja laske taaksepäin, kunnes varastossa oleva määrä on katettu.
4. Tarkista todennäköinen myyntihinta (alimman arvon periaate) Jokaisen tuotteen kohdalla: onko markkinahinta alhaisempi kuin FIFO-arvo? Käytä alempaa arvoa.
5. Laske yhteen ja dokumentoi Arvosta jokainen tuote erikseen alimman arvon periaatteen mukaisesti ja laske varaston kokonaisarvo.

Käytännön esimerkki: varastonarvostus FIFO-menetelmällä

Oletetaan, että sinulla on verkkokauppa, joka myy puutarhatyökaluja. Tilikauden 2025 aikana ostit lapioita neljässä erässä:

Yleisimmät virheet, jotka tulevat kalliiksi

Nämä virheet toistuvat yhä uudelleen pienyrityksissä:

• Alimman arvon periaatteen unohtaminen – FIFO on vasta puolet työstä. Sinun on aina verrattava todennäköiseen myyntihintaan ja käytettävä alempaa arvoa.
• Arvonalennusta ei dokumentoida – Jos tavaran todennäköinen myyntihinta on laskenut hankintamenon alle, arvonalennuskirjaus on tehtävä ja perusteltava kirjallisesti.
• Epakurantit tavarat sivuutetaan – Vaurioituneet, vanhentuneet tai myyntikelvottomat tavarat on kirjattava alas erikseen todellisen arvon mukaiseksi.
• Dokumentaatio puuttuu – Tilinpäätösliitteissä on oltava inventointiluettelo, arvostusmenetelmä ja laskelma. Ilman näitä tilintarkastaja ei voi hyväksyä tilinpäätöstä.

Kirjanpitolaki ja verotus – miten ne liittyvät toisiinsa?

Suomessa kirjanpidon ja verotuksen varastonarvostus kulkevat tiiviisti käsi kädessä:

• Kirjanpitolaki (KPL 5:6 §): Vaihto-omaisuus arvostetaan hankintamenoon tai sitä alempaan todennäköiseen myyntihintaan. FIFO on vakiomenetelmä hankintamenon määrittämisessä.
• Elinkeinoverolaki (EVL 14 §): Verotuksessa vaihto-omaisuuden arvostus seuraa kirjanpitoa. FIFO on hyväksytty menetelmä myös verotuksessa. LIFO (”last in, first out”) ei ole sallittu.
• KILA:n yleisohjeet: Kirjanpitolautakunta antaa tarkempia ohjeita vaihto-omaisuuden arvostamisesta ja käsittelystä tilinpäätöksessä.

Tärkeintä on muistaa, että Suomessa ei ole Ruotsin kaltaista kaavamaista 3 %:n arvonalennusmahdollisuutta. Arvonalentumiskirjaus edellyttää aina todellista näyttöä siitä, että tavaran todennäköinen myyntihinta on hankintamenoa alhaisempi.

Usein kysytyt kysymykset varastonarvostuksesta ja FIFO-menetelmästä