FIFO-varastonarvostus tilinpäätöksessä – näin teet sen oikein
Kattava opas FIFO-menetelmään, alimman arvon periaatteeseen ja vaihto-omaisuuden arvostamiseen suomalaisille yrityksille
Jokaisen yrityksen, jolla on fyysinen tavaravarasto, on arvostettava se tilinpäätöksessä – ja jos teet sen väärin, seurauksena voi olla liikaa maksettua veroa tai ongelmia tilintarkastuksessa. FIFO-menetelmä (”first in, first out”) on Kirjanpitolain ja Kirjanpitolautakunnan (KILA) suosittelema vakiomenetelmä. Tässä oppaassa käymme läpi vaihe vaiheelta, miten lasket varastosi arvon oikein, mitkä säännöt ovat voimassa ja miten vältät yleiset virheet.
FIFO Varastonarvostus Excel käsittelee kaikki ostot ja myynnit sekä laskee automaattisesti varastosi arvon FIFO-menetelmällä ja alimman arvon periaatteen mukaisesti – valmiina tilinpäätöstä varten. Hinta 34,99 EUR.
Mikä on FIFO-menetelmä?
FIFO tarkoittaa ”First In, First Out” eli ensiksi sisään tulleet tavarat oletetaan myydyiksi ensimmäisinä. Varastoon tilinpäätöspäivänä jääneet tavarat arvostetaan siis viimeisimpien ostojen hinnoilla.
Menetelmä on Kirjanpitolain (KPL 5:6 §) mukainen ja Kirjanpitolautakunnan (KILA) suosittelema vakiokäytäntö. Ainoa poikkeus on, että painotettua keskihintaa saa käyttää, mikäli tulos vastaa lähes FIFO-menetelmän antamaa tulosta. Myös verotuksessa (EVL 14 §) vaihto-omaisuus arvostetaan FIFO-periaatteen mukaisesti.
Milloin varastonarvostus on tehtävä?
Jos yritykselläsi on fyysinen tavaravarasto, olet velvollinen arvostamaan sen jokaisen tilikauden päättyessä (tilinpäätös). Tämä koskee kaikkia yritysmuotoja – osakeyhtiöitä, toiminiemiä, henkilöyhtiöitä ja osuuskuntia.
Varastonarvostus on osa tilinpäätöstä ja vaikuttaa suoraan:
- Tulokseen – suurempi varaston arvo = suurempi voitto (ja suurempi vero)
- Taseeseen – varasto on vaihto-omaisuutta
- Verotukseen – Verohallinto tarkistaa, että arvostus noudattaa sääntöjä
Kaksi sääntöä, jotka sinun on tunnettava
Suomalainen varastonarvostus perustuu kahteen yhteistoimivaan periaatteeseen. Kun ymmärrät nämä, loppu on helppoa.
1. FIFO – oikean hankintamenon valinta
FIFO määrittää minkä ostohinnan käytät varaston arvostamisessa. Koska hinnat vaihtelevat vuoden aikana, tarvitset menetelmän, jolla määritet jäljellä olevien tavaroiden hinnat. FIFO sanoo: jäljellä olevat ovat ne, jotka ostit viimeisenä.
2. Alimman arvon periaate
Kun sinulla on FIFO-arvo (hankintameno), vertaat sitä todennäköiseen myyntihintaan (mikä on todennäköinen hinta, jolla voit myydä tavaran, vähennettynä myyntikuluilla). Taseeseen merkitään alempi näistä kahdesta arvosta. Tämä estää varaston kirjaamisen yliarvoon. Periaate perustuu Kirjanpitolain 5:6 §:ään ja sitä sovelletaan sekä kirjanpidossa että verotuksessa.
| Periaate | Mitä se määrittää | Lähde | Milloin käytetään |
|---|---|---|---|
| FIFO | Mikä ostohinta on voimassa | KPL 5:6 § | Aina (vakiomenetelmä) |
| Alimman arvon periaate | Hankintameno vai todennäköinen myyntihinta | KPL 5:6 § | Aina (vertailu) |
FIFO vaihe vaiheelta: näin teet laskelman
Käymme läpi koko prosessin inventoinnista tilinpäätösliitteeseen.
- Tee fyysinen inventointi Laske kaikki tavarat varastossa tilinpäätöspäivänä. Dokumentoi tuote, määrä ja kunto.
- Kerää ostolaskut Ota esiin kaikki ostohinnat tilikauden ajalta, järjestettynä aikajärjestykseen tuoteryhmittäin.
- Laske FIFO-arvo tuotteittain Aloita viimeisimmästä ostosta ja laske taaksepäin, kunnes varastossa oleva määrä on katettu.
- Tarkista todennäköinen myyntihinta (alimman arvon periaate) Jokaisen tuotteen kohdalla: onko markkinahinta alhaisempi kuin FIFO-arvo? Käytä alempaa arvoa.
- Laske yhteen ja dokumentoi Arvosta jokainen tuote erikseen alimman arvon periaatteen mukaisesti ja laske varaston kokonaisarvo.
Käytännön esimerkki: varastonarvostus FIFO-menetelmällä
Oletetaan, että sinulla on verkkokauppa, joka myy puutarhatyökaluja. Tilikauden 2025 aikana ostit lapioita neljässä erässä:
Ostot tilikauden aikana
| Päivämäärä | Määrä | Yksikköhinta | Yhteensä |
|---|---|---|---|
| 15. tammikuuta | 40 kpl | 12,00 EUR | 480,00 EUR |
| 3. huhtikuuta | 50 kpl | 13,00 EUR | 650,00 EUR |
| 18. elokuuta | 60 kpl | 14,00 EUR | 840,00 EUR |
| 5. marraskuuta | 30 kpl | 15,00 EUR | 450,00 EUR |
| Yhteensä ostettu | 180 kpl | – | 2 420,00 EUR |
Tilikauden aikana myytiin 110 lapiota. Varastossa tilinpäätöspäivänä: 70 kpl.
FIFO-laskelma: mitkä 70 ovat jäljellä?
FIFO-menetelmän mukaan vanhimmat myytiin ensin. 110 myytyä olivat: 40 kpl tammikuulta (12,00 EUR) + 50 kpl huhtikuulta (13,00 EUR) + 20 kpl elokuulta (14,00 EUR).
Varastossa jäljellä:
| Ostoerä | Määrä jäljellä | Yksikköhinta | Arvo |
|---|---|---|---|
| 18. elokuuta | 40 kpl | 14,00 EUR | 560,00 EUR |
| 5. marraskuuta | 30 kpl | 15,00 EUR | 450,00 EUR |
| FIFO-arvo | 70 kpl | – | 1 010,00 EUR |
Alimman arvon periaatteen tarkistus
Todennäköinen myyntihinta (mikä lapiosta saisi markkinoilla vähennettynä myyntikuluilla) on 18,00 EUR/kpl, mikä on korkeampi kuin molemmat ostohinnat. Siis: FIFO-arvo jää voimaan (se on alempi).
Arvonalennuksen tarkistus
Suomessa ei ole Ruotsin kaltaista 97-prosenttisääntöä. Arvonalennuskirjaus tehdään vain, jos tavaran todennäköinen myyntihinta on tosiasiallisesti hankintamenoa alhaisempi. Tässä tapauksessa myyntihinta (18,00 EUR) ylittää ostohinnat, joten arvonalennusta ei tarvita.
Yleisimmät virheet, jotka tulevat kalliiksi
Nämä virheet toistuvat yhä uudelleen pienyrityksissä:
Et saa käyttää FIFO-menetelmää joihinkin tuotteisiin ja painotettua keskihintaa toisiin saman yrityksen sisällä (ellei kyseessä ole olennaisesti erilaiset tuoteryhmät). Verohallinto voi hylätä koko arvostuksen.
- Alimman arvon periaatteen unohtaminen – FIFO on vasta puolet työstä. Sinun on aina verrattava todennäköiseen myyntihintaan ja käytettävä alempaa arvoa.
- Arvonalennusta ei dokumentoida – Jos tavaran todennäköinen myyntihinta on laskenut hankintamenon alle, arvonalennuskirjaus on tehtävä ja perusteltava kirjallisesti.
- Epakurantit tavarat sivuutetaan – Vaurioituneet, vanhentuneet tai myyntikelvottomat tavarat on kirjattava alas erikseen todellisen arvon mukaiseksi.
- Dokumentaatio puuttuu – Tilinpäätösliitteissä on oltava inventointiluettelo, arvostusmenetelmä ja laskelma. Ilman näitä tilintarkastaja ei voi hyväksyä tilinpäätöstä.
Kirjanpitolaki ja verotus – miten ne liittyvät toisiinsa?
Suomessa kirjanpidon ja verotuksen varastonarvostus kulkevat tiiviisti käsi kädessä:
- Kirjanpitolaki (KPL 5:6 §): Vaihto-omaisuus arvostetaan hankintamenoon tai sitä alempaan todennäköiseen myyntihintaan. FIFO on vakiomenetelmä hankintamenon määrittämisessä.
- Elinkeinoverolaki (EVL 14 §): Verotuksessa vaihto-omaisuuden arvostus seuraa kirjanpitoa. FIFO on hyväksytty menetelmä myös verotuksessa. LIFO (”last in, first out”) ei ole sallittu.
- KILA:n yleisohjeet: Kirjanpitolautakunta antaa tarkempia ohjeita vaihto-omaisuuden arvostamisesta ja käsittelystä tilinpäätöksessä.
Tärkeintä on muistaa, että Suomessa ei ole Ruotsin kaltaista kaavamaista 3 %:n arvonalennusmahdollisuutta. Arvonalentumiskirjaus edellyttää aina todellista näyttöä siitä, että tavaran todennäköinen myyntihinta on hankintamenoa alhaisempi.
Automatisoi varastonarvostuksesi
Vältä manuaaliset FIFO-laskelmat ja virheiden riski. Excel-mallimme hoitaa kaiken puolestasi.
FIFO Varastonarvostus Excel
- Automaattinen FIFO-laskenta tuotteittain
- Alimman arvon periaatteen tarkistus sisältyy
- Arvonalennuskirjaus todennäköisen myyntihinnan perusteella
- Valmis tilinpäätösliite tulostettavaksi
- Toimii Excel 2016:sta eteenpäin
Usein kysytyt kysymykset varastonarvostuksesta ja FIFO-menetelmästä
Kyllä, FIFO on Kirjanpitolain mukainen vakiomenetelmä. Ainoa vaihtoehto on painotettu keskihinta, mutta vain jos tulos vastaa lähes FIFO-menetelmän antamaa tulosta. LIFO (”last in, first out”) ei ole sallittu Suomessa.
Verohallinto voi oikaista veroilmoitustasi ja määrätä veronkorotuksen. Tilintarkastaja voi myös antaa mukautetun tilintarkastuskertomuksen, mikä heikentää yrityksen luotettavuutta.
Suomessa verotuksen vaihto-omaisuuden arvostus seuraa kirjanpitoa (EVL 14 §). FIFO on hyväksytty menetelmä molemmissa. Arvonalennuskirjaus kirjanpidossa hyväksytään myös verotuksessa, kunhan se perustuu todelliseen todennäköisen myyntihinnan alenemiseen.
Vähintään kerran tilikaudessa, tilinpäätöspäivänä. Monet yritykset tekevät sitä myös juoksevasti (kuukausittain tai neljännesvuosittain) paremman kokonaiskuvan saamiseksi, mutta tilinpäätösarvostuksen on oltava oikein.
Epakurantit, vaurioituneet tai myyntikelvottomat tavarat on arvostettava todennäköiseen myyntihintaan tai nolla-arvoon, jos niitä ei voida myydä lainkaan. Arvonalennuskirjaus on dokumentoitava ja perusteltava tilinpäätösliitteessä.
FIFO arvostaa varaston viimeisimpien ostohintojen mukaan. Painotettu keskihinta laskee kaikkien ostojen keskiarvon tilikauden ajalta. FIFO antaa yleensä hieman korkeamman varastoarvon hintojen noustessa ja alhaisemman hintojen laskiessa.
